Viimein luovuin ylpeydestäni ja hakkasin paljain käsin itselleni lähimmästä puusta sen verran tikkuja ja lautoja, että sain itselleni heikot puutyökalut: miekan, kirveen, lapion, hakun. Kirveellä hakkasin tieni viidakkopuun latvaan, josta katselin alas pimenevää maisemaa. Kun kerran täällä menisi hetki, päätin huvikseni rakentaa repussani olevista laudoista puumajan.
Lattialautoja paikoilleen puun lehtikaton päälle nakutellessani tajusin reppuani tonkiessani olleeni oikea torvi. Kiroillen kiskoin ihmerepustani sänkyni, jonka olin sentään tällä kertaa muistanut napata kotoa mukaani. Olin siis kärsinyt useita öitä hirviöiden täyttämässä maailmassa turhaan hereillä, kun olisin voinut nukkua yöt turvallisesti.
Viskasin sängyn paikoilleen ja heittäydyin sille silmäni sulkien välittämättä siitä, osasivatko hämähäkit kiivetä näin korkealle."
 |
| Luurangot ampumassa toisiaan. :DD |
Kutakuinkin tällainen olisi ollut päiväkirjamerkintäni viime ajoilta, jos Minecraftin maailmassa sellaista kirjoittelisin.
Aloitetaanpa alusta. Tämä anteeksiantamattoman pitkä tauko postauksissa johtui yksinkertaisesti kiireestä (ja kenties peli-innon puuttumisesta, mutta sehän nyt ei koskaan ole mahdollista...). Oli kirjoituksia ja työssäoppimista ja koulua ja valmistumista ja kesätöitä, mutta nyt, saatuani uuden läppärin, päätin aloittaa pelaamisen uudelleen. Varsinkin kun huomasin, että Minecraftiin oli tullut niin uusi ja radikaali päivitys, että jopa launcher piti ladata uudelleen.
Minecraftin päivityksen 1.6.1 nimi on "The Horse Update". Niinpä, arvatkaa saiko se minut kiljumaan hämmästyksestä ja riemusta, vaikken heppatyttö olekaan
Noh, hevosia on VAIN tasangoilla, joten ei muuta kuin reissuun. Kiertelin ristiin rastiin ja menin pidemmälle kuin aiemmin, jotta peli loisi minulle uusia alueita (luin netistä, että hevosia ei yleensä ilmesty "vanhoille" tasangoille). Meni päivä, meni toinen. Tuli korkeat vuoret, tuli turhautuminen. Hyppäsin liian korkealta, kuolin ja koiratkin katosivat (kuolivat?). Tuli ketutus ja spawnaus kotiin vasten tahtoani. Kiireesti juoksemaan kohti kuolinpaikkaani, jotta saisin edes osan tavaroista talteen. Ja kutut, ilman karttaa en edes löytänyt takaisin ja kaiken lisäksi eksyin! Kuolin uudelleen ja tuhlasin aikaa seikkailemalla ristiin rastiin. Kaiken huipuksi en nähnyt vilaustakaan hevosista.
"OLKOON!" ajattelin. "Olen ansainnut huijaukseni." Niinpä latasin peliin minulle tutuksi jo aiemmista versioista tulleen lentomodin. Modeilla voi siis muokata peliä mieleisekseen ja tämä sallii lentämisen, vaikka se on tavallisesti mahdollista vain luovassa pelimuodossa. Helpommin sanottu kuin tehty, koko ilta siinä meni mutta vihdoin sain sekä lentomodin että x-ray- eli röntgenmodin toimimaan. Asentaminen on erilainen prosessi uuden käynnistyssovelluksen eli launcherin takia, tässä video säästämään muiden kallisarvoista peliaikaa.
Lentelin pitkän aikaa, monta vuorokautta, ennen kuin suuni loksahti auki. Tällä kertaa en katsellutkaan tasangolla iänikuisia lampaita, vaan jotain suurempia ja harmaita. Jotain, jotka lähemmäs päästyäni vinkuivat kimeästi kuin vähä-älyiset: "iihaa!" Aaseja! Vihdoin! Ja kun löytää yhden hevos-/aasilauman, niitä on yleensä ympärillä enemmänkin. Varmaan sata erilaista hevoseläintä parin neliökilometrin alueella, valovuosien päässä kotoa. Oli aaseja ja hevosia (muuleja saa vasta, kun parittaa hevosia ja aaseja, niitä ei esiinny luonnossa), aikuisia ja varsoja, mustia, valkoisia, ruskeita ja sekavärisiä. Vieressä oli lisäksi kylä, jonka nimesin "Hevoskyläksi" keskellä peltoja ja teitä seisoskelevien hevosten takia. (Ai niin, nykyään kyläläiset ääntelevät, suunnattoman typerän kuuloista kun ne vain tuhahtelevat "hmh" kuin olisivat jatkuvasti sekä hämmästyneitä että turhautuneita yhtä aikaa.)
Hevosen saa kesytettyä hyppäämällä reilusti sen selkään. Se heittää sinut selästään muutaman kerran, mutta siitä ei tule vahinkoa. Joidenkin yrityskertojen jälkeen se viimein antaa sinun istua selässään ja sen pään yllä leijailee sydämiä kuten paritetuilla koirilla ja kissoilla. Köydellä voit joko vetää kaakkia perässäsi tai sitoa sen puutolppaan. Köyteen tarvitaan hämähäkeiltä saatavaa narua sekä soilla pomppivilta limakuutioilta saatava limapallo. Nämä hankin uhkarohkeasti yöllä urheasti taistellen, jottei vastakesyttämäni aasi ehtisi karata, jos hakisin tarvikkeeet kaukaa kotoa.
Ohjailla hevosta voi kun asettaa sen selkään satulan. Satuloita saa tosin vain esimerkiksi luolista aarrearkuista tai kylistä vaihtamalla, joten ihan joka jannu ei hevosella saakaan ratsastaa. Minulla tosin satuloita on kymmenisen kappaletta, joten sidottuani yhden kesyttämäni aasin tolppaan lensin kotiin hakemaan satulan ja kartan.
"Päivä 16, keskipäivä
Joko lima on liian heikko liima pitämään köyden lenkkiä kasassa tai sitten löysin kaikkein jääräpäisemmät hevoset koko planeetalta, mutta nämä ärysttävät kaakit kiskovat itsensä irti lieasta jatkuvasti. Yritin kuljettaa viittä hevosta (itse asiassa neljää + aasi) yhtä aikaa tietäen, että se olisi itsemurhaa pitkän matkan ja hitaan etenemisen takia. Nimesin elukat niiden ulkonäön mukaan: Typerys (se aasi), Musta Ori (no, musta hevonen, yllättikö), Yö (myöskin sysimusta hevonen), Ammu (musta isoilla valkeilla laikuilla, näytti ihan oikean maailman lehmältä) sekä Kaakao (ruskea ällöttävillä mustilla pienillä pisteillä. En tykkää kaakaosta.). Ammulle kävi huonosti jo alkumatkasta (tästä lisää myöhemmin, kuva tapahtuneesta näkyy liian selvänä mielessäni jotta voisin kirjoittaa siitä oksentamatta :<) ja hain tilalle jo aiemmin kauempaa ihailemani laikukkaan hevosen, Bambin (vaaleanruskea valkoisilla laikuilla).
Karkuutettuani vuorotellen jokaisen kaakin monta kertaa menetin viimein Kaakaon lopullisesti, enkä jaksanut hakea sitä enää takaisin. Nauttikoon vapaudestaan, taisi sillä olla perhettäkin joten palatkoon takaisin. Ensimmäisen yön saapuessa hirnujat (ja yksi vinkuja) karkailivat niin, että pimeys ehti yllättää ennen kuin sain sidottua hevoset tolppaan ja kaivauduttua suojaan. Paetessani zombeilta, creepereiltä, luurangoilta ja hämähäkeiltä tapoin vahingossa Typeryksen, ensimmäisen koskaan pyydystämäni hevo... aasin. Se putosi liian korkealta. No mitä? Lensin paniikissa karkuun ja unohdin sen yhä roikkuvan narussa perässäni. Päästin irti ja... No, ei siitä sen enempää. Lepää rauhassa, Typerys. ♥
Hei, en ole koskaan edes nähnyt hevosia ennen, ei minulta voi ihmeitä odottaa...
 |
| Typerys, senkin typerys... |
Viimein löysin pari rakentamaani vara-asuntoa aavikon laidalta. Niiden pihaan jätin Yön ja Bambin ja ratsastin ensimmäisellä itse satuloimallani hevosella, Mustalla Oriilla, kotiin. Olin edellisellä kotikäynnillä väsännyt jonkinlaisen hevosaitauksen muiden eläinten luo, joten vein Mustan sinne ja hain yksitellen muutkin kotiin. Helpotuksesta huokaisten riisuin viimein satulan Yön selästä ja ihailin hetken ruohoa mussuttavia sekä takajaloilleen innosta nousevia uusia tulokkaita ja päätin ansainneeni pitkät, hyvät yöunet. Kutsuin koirat sisälle ja painelin pehkuihin."
 |
| Musta Ori uudessa aitauksessaan. |
Jatkan hevosseikkailustani raportoimista jälleen pian. Seuraavana projektina minulla on laajentaa junarataa lähemmäs Hevoskylää, mahdollisesti aivan sinne asti, jotta en joka ikinen kerta eksy yrittäessäni suunnistaa sieltä kotiin.
Tajusin myös, että olisin voinut ratsastaa satuloimallani Mustalla vetäessäni muita hevosia samalla perässäni oikeaan Villin lännen tyyliin. Näin tein hakiessani itselleni uuden aasin, Aasin, otin mukaan myös kauniin valkoisen hevosen, Urhean. No, jostain syystä se päätti hukuttautua matkan loppumetreillä yritettyään pudota rotkoon ja luolaan ja kiskottuaan itsensä irti narusta kymmeniä kertoja. En ymmärrä mikä sille tuli, se ei vain enää päässyt ylös joesta ja alkoi ottaa osumaa aivan itsestään. ;__;
 |
| Bambi takajaloillaan, sekä Yö. |
Samoin ihmettelen myös, miksi koirani hyökkäsivät ensimmäiseen heppaviisikkoon kuuluneen Ammun kimppuun. Esimerkiksi moninpelissä koirat hyökkäävät toisen pelaajan kimppuun, jos omistaja vahingossa lyö tätä. Lisäksi koirat luonnollisesti hyökkäävät hirviöiden kimppuun pelaajan lyötyä näitä tai näiden hyökättyä pelaajan kimppuun. Mutta hevosia ei voi edes lyödä! Mistä koirat keksivät, että Ammun kankku maistuu meetwurstille? Vai oliko Ammu sittenkin susi lampaan vaatteissa... öh, zombi... lehmän näköisen hevosen vaatteissa, ja koirat aistivat tämän? o__O :D
 |
| Hetkeksi Aasin satulasta noustuani ihmettelin, minne se typerä elukka oli jo juossut... Siellähän se, suoalueen juna-aseman savimajan katolla... >___> |
Kiitos ja tervetuloa takaisin sekä tervetuloa mahdolliset uudet lukijat. Uusi postaus tulee toivottavasti nopeammin kuin tämä. ;)
